Musiikkiopiston etäopetusjakso, opettajien kovalla työllä loistavasti toteutettu, havahdutti siihen, kuinka huikean arvokasta ja välttämätöntä on tavata oppilas kasvokkain lähitunnilla. Kahdenkeskinen kohtaaminen – miten paljon se merkitseekään tässä kiireisessä nykyajassa, jossa huoli nuorista ja heidän hyvinvoinnistaan on ollut jatkuvassa kasvussa!

Nuorista on tulossa pian aikuisia, jotka ylläpitävät ja rakentavat yhteiskuntaa. Mitä paremmin kohtaamme heidät nyt, sitä paremmin he kohtaavat maailman muutaman vuoden päästä. Pienistä lapsista tulee tasapainoisia nuoria, nuorista tasapainoisia ja terveitä aikuisia. Yhteiskunnan täytyy investoida nuoriin kipeästi juuri nyt. Siis huomioida heitä, antaa heille aikaa. Kohdata heidät aidosti.

Soitonopetus tukee loistavasti lasten ja nuorten mielenterveyttä.

Soitonopettajan kanssa tunneilla vietetyt hetket, joissa on aikaa huomioida kokonaista persoonaa, ovat ainutlaatuista aikaa monille lapsille ja nuorille. Soitonopettajat ovat koulutettuja huomioimaan kehon fyysisiä ominaisuuksia sekä heillä on pitkä konkreettinen ja  omakohtainen käytännön kokemus ihmismielen osallistumisesta soittotaitoon.

Soittaessa kohdataan haasteita ja työstetään niitä. Rakennetaan kestävyyttä ja joustavuutta. Opitaan hyväksymään myös omaa inhimillistä haurautta. Luodaan uskoa itseen, luodaan rohkeutta. Tätä asiantuntemusta ja käytännön kokemusta opettajat jäsentävät tarkasti ja annostelevat nuorille soiton oppilaille pitkässä prosessissa lähikontaktissa tunneilla. Tuloksina on muun muassa uusia opittuja taitoja, vahvempi itsetunto, inspiroitunut ja avoin mieli, taito tarttua haasteisiin, pitkäjänteisyys. Näin varustettuna nuori ihminen astuu vahvempana aikuisten maailmaan. Prosessi voi valmistaa myös kriisien kohtaamiseen ja niistä selviämiseen.

Ihminen on sosiaalinen olento. Hän kaipaa jatkuvasti kuulluksi ja huomatuksi tulemista. Soittotunnilla hänellä on tilaisuus siihen.

Etäopetusjakso auttoi näkemään vanhempien ja opettajien vahvan yhteispyrkimyksen: varmistaa soittoharrastuksen jatkuvuus myös haastavimmassa tilanteessa.

Tämä kertoo paljon meistä ihmisistä.

Ihminen kaipaa musiikkia. Ihminen kaipaa kohtaamista. Hän kaipaa toista ihmistä, joka auttaa sillä tiellä eteenpäin.

Kitaransoiton opettaja Agnieszka Terho

The post Mietteitä musiikin opetuksesta, ihmisten kohtaamisista ja terveydestä first appeared on Pohjois-Kymen musiikkiopisto.

Tässäpä pieni kurkkaus sello-opemme Mikon ja Monan viimeisimpään oppituntiin! Aiheena on Hugo Schlemullerin Menuetti Op. 14. Nr. 2.

Kun etäopetus muutama viikko sitten melko nopealla aikataululla käynnistyi, Mikko nappasi musiikkiopistolta mukaansa tukun nuotteja. Yksi Mikolle päätyneistä nuoteista on Schlemullerin Menuetti, josta hänellä on viipurilaisen sellotaiteilija Vilho Koposen nuotit. Nuotit ovat siis vanhat ja ”antiikkiset”.

Vilho Koponen soitti pitkään Viipurin musiikkiopiston johtajan, Boris Sirpon kanssa jousikvartetissa. Sirpohan oli myös muun muassa viulutaiteilija Heimo Haiton opettaja. Sirpon uskomaton viulujen kokoelma (monia Stradivarius ja Guarneri -tason soittimia) jäi toisen maailmansodan jalkoihin Viipurista paetessa. Koko Viipurin musiikkiopistohan siirtyi sitten Lahteen ja siitä tuli myöhemmin Lahden Konservatorio.

Monet opet käyttävät etätunneilla muuten Zoom-sovellusta, jonka avulla tämäkin nauha on tehty. Säestyksen Mikko on äänittänyt ja liittänyt mukaan myöhemmin erikseen.

Videolla tarkoitus oli soittaa Monalle  malliksi hitaasti. Ope aloittaa hitaasti laskien: yks – kaks- kol. Mutta eipä aikaakaan, kun soitto soi inspiroituneena ja varsinaisessa tempossa! Harvemmin tulee kiihdytettyä menuetin tempoa tällä tavalla, mutta jotenkin  erityisellä tavalla se tuntuu toimivan.

Tällainen tempon kiihdyttäminen ei ole ollut mitenkään tavatonta takavuosina. Kapellimestari Arturo Toscanini (1867-1957) oli tunnettu muun muassa siitä, että osien tempoilla hänen puikoissaan oli tapana vähän kiihtyä niiden edetessä.  Toscanini oli aikansa suurimpia auktoriteetteja esittävässä säveltaiteessa, joten jollain tavalla hänen aikalaisensa Schlemullerin (1872-1918) kappaletta soittaessa tämäkin on yksi mahdollisuus tulkinnan elävävöittämiseen. 

Videosta oppilas saa toivottavasti vinkkiä ja innostusta omaan soittamiseen!

Tällaisissa tunnelmissa puuhaillaan nyt sellotunneilla. Kiitos tekstistä ja videosta Mikolle! Uteliasta mieltä ja kivoja soittotunteja kaikille!

The post Uusi blogi: sellon etäopiskelua first appeared on Pohjois-Kymen musiikkiopisto.

Tarjontakaan ei ole vähäistä. Pandemian vuoksi suljetut konserttisalit ovat vain lisänneet etäkonserttien määrää. Monet musiikkitoimijat ympäri maailman ovat avanneet jo aiemmin virtuaaliväylän konsertteihin, joten tallenteissakin löytyy. Tässä joitakin poimintoja:

Berliinin filharmonikot avasi konserttinsa ilmaiset striimit yleisölle! Kurkkaa digitaaliseen filharmoniaan tästä!

New Yorkin Metropolitan ooppera tarjoaa päivittäin tallenteen jostakin aiemmasta oopperaesityksestään. Ensimmäisellä viikolla ohjelmistossa on teoksia Carmenista Eugene Oneginiin. Linkit ovat voimassa 20h esityksestä.

Melbournen sinfoniaorkesterin konserttien striimit näkyvät ja löytyvät kätevästi orkesterin omalta kanavalta You Tubesta.

Amsterdamin Concertgebouw’n konserttien striimit taas löytyvät orkesterin omilta verkkosivuilta.

Mutta osataan sitä meilläkin! Helsingin kaupunginorkesterin konsertteja voi katsoa paitsi live streamina myös tallenteina jälkikäteen Helsinki-kanavalta.

Helsingin kaupunginorkesterin sivuilta löytyy myös kivaa oppimateriaalia klassisesta musiikista. Opi kuuntelemaan klassista -sivu sisältää niin kuunneltavia esimerkkejä kuin oppimateriaalia vaikkapa musiikin eri aikakausista.

Myös tutusta Yle Areenasta löytyy oma kategoria musiikille. Palvelussa on konsertteja, dokumentteja, henkilökuvia ja tapahtumataltiointeja:

Oma lähiorkesterimme Kymi Sinfonietta tarjoaa tulevan kevään aikana videoita, blogikirjoituksia, kuvia ja monipuolista musiikkiasiaa kanavallaan Kymi Sinfonietta lives! Orkesterin kanavaa voi seurata mm. Kymi Sinfoniettan sosiaalisen median kanavissa Facebookissa ja Instagramissa sekä verkkosivuilla www.kymisinfonietta.fi .

Pohjois-Kymen musiikkiopisto siirtyy etäopetukseen maanantaista 23.3. alkaen. Jo nyt kannattaa testata oman soittamisen videointia vaikka ihan kännykällä ja laittaa video oman open lisäksi ilahduttamaan myös mummia ja vaaria.

Toivomme mahdollisimman hyvää mieltä kaikille! Otetaan hyvästä musiikista voimia!

The post Iloa musiikista – nyt jos koskaan first appeared on Pohjois-Kymen musiikkiopisto.

Olen peruskoulutukseltani klassisen koulutuksen saanut huilisti, jolloin improvisaatio on jäänyt hyvin pienelle huomiolle ja painotus on ollut nuoteista soittamisessa. Tanssi on ollut läsnä elämässäni pienestä pitäen klassisen naisvoimistelun, nykytanssin sekä latinalaisten tanssien muodossa. Tanssi-improvisaatio on puolestaan soittoimprovisaation kanssa vierasta maaperää.

Opinnoistani Savonian ammattikorkeakoulussa Kuopiossa haluan mainita, että tutkinto-ohjelmani on taidepedagogiikka, jossa tutkitaan taiteenopetuksen ja taiteen tekemisen monimuotoisuutta. Miten alaa voisi laajentaa? Minkä alojen kanssa voisi tehdä yhteistyötä? Terveydenhuollon ja sosiaalialan kanssa tehtävä yhteistyö tulee varmasti olemaan tulevaisuuden suunta. Taiteella on niin paljon annettavaa kaikille! Se on mielestäni vielä liian vähän hyötykäytössä oleva keino hyvinvoinnin lisäämiseen ja työssäjaksamiseen. Opintoni ovat mielestäni hyvin kiinni nykyhetkessä ja koen, että saan sieltä paljon itseäni kiinnostavaa tietoa ja suuntaviivoja, minne suunnata jatkossa. Yhteistyö muiden taideaineiden kanssa on myös tutustumisen alla opinnoissani.

Palataanpa Kuubaan. Muutamien sattumusten kautta kävi niin, etten saanut tunteja Havannan yliopiston tanssiopettajalta. Pääsin kuitenkin hyvälle tanssiopettajalle saamaan apua oman kehonkieleni avaamisessa sekä oman jäykähkön, klassisen huilistin liikekieleni notkistamisessa; tanssitunneilla kävimme läpi tanssin yleistä tekniikkaa sekä rumban sekä afron liikekieltä. Tanssituntien loputtua aloin tutkia itsenäisesti, mitä liikkeistä voisin hyödyntää huilua soittaessani. Miten voisin laajentaa soittoasentoani, missä tulevat vastaan fyysiset rajani soitossa? Missä menee äänenlaadun vaatimukseni suhteessa kehollisten äärirajojeni etsimiseen?

Tärkeimmät huomioni olivat, että soittaessani monimutkasta materiaalia en pysty keskittymään niin hyvin liikkeeseen. Kun taas liikun monimutkaisemmin tai nopeammin, en pysty soittamaan niin keskittyneesti. Tämä on helposti ymmärrettävissä ja uskon yhtälön helpottuvan harjoittelun myötä. Yllätyksekseni huomasin, että hengitys- ja puhallustekniikkani eivät häiriintyneet liikkeestä niin paljoa, kuin olin etukäteen ajatellut.

Tutustuin viime kesän aikana kuubalaisiin taiteilijoihin, jotka auttoivat minua organisoimaan opinnäytetyöni performanssin elokuun alussa juuri ennen paluutani Suomeen. Performanssissa tulkitsin kuubalaisen taidemaalari Teonila Maltas Pinedan maalausta improvisoidulla tanssilla sekä huilunsoitolla. Teonilan maalaukset suorastaan kutsuvat minua leikkimäään liikkeellä! Kuten edellä jo mainitsin, tämä on juuri sitä mihin meitä Savoniassakin kannustetaan: etsimään uudenlaisia yhteistyömuotoja ja toteutuskeinoja taiteen tekemiseen. Ihaninta on, että nautin tällaisesta työskentelystä suunnattomasti.

Pääsin erään radiossa työskentelevän taiteilijan mukana Havannan radioon puhumaan lopputyöstäni, Suomesta, Kuubasta ja taiteesta yleisesti. Näin jälkikäteen tuntuu uskomattomalta, miten uskalsin mennä suoraan radiolähetykseen kolme kertaa (!) puhumaan espanjaksi, joka ei ole vahvin vieras kieleni. Tämä ei selvästikään vielä riittänyt itseni haastamisessa, vaan uskaltauduin vielä improvisoimaankin Teonilan maalauksia suorassa lähetyksessä. Huh, kyllä se ihmetyttää minua itseänikin, että miten siinä niin pääsi käymään?! No, loppu hyvin kaikki hyvin.

Kun saan henkilökohtaisesti kokeiltua uudenlaisia asioita ja saan niistä itselleni vahvoja tunne-elämyksiä, pystyn valjastamaan nämä kokemukset osaksi omaa työkalupakkiani huilunsoitonopettajana ja muusikkona. Haluan pystyä ohjaamaan oppilaitani kehontutkimisen kautta syvemmin myös oman soittimen hallintaan sekä musiikin tekemiseen. Itsensä tunteminen ja ymmärtäminen ovat mielestäni avain taiteen tekemiseen. Tapahtumasarja voi mennä myös toisin päin, kuten Teemu Mäki (2018) kirjoittaa essee kokoelmassaan Taiteen tehtävä, jolloin taiteen kautta opimme ymmärtämään itseämme sekä myös toisia enemmän. Oma mielipiteeni on, että kehomme on tärkein instrumenttimme ja sen hallitseminen on edellytys hallita myös muita instrumentteja.

Kiitos Kuuballe, että pääsen tutustumaan kehonkieleni sekä huilunsoiton yhdistämiseen ainutlaatuisella tavalla!

Tanja Kettumäki

The post Kuubasta inspiraatiota first appeared on Pohjois-Kymen musiikkiopisto.

Sain tästä hiljattain hienon muistutuksen.

Hyväkäytöksinen ja kaikin puolin mukava Petteri (nimi on muutettu) kävi minulla pianotunneilla useita vuosia. Hän soitti hyvin mutta ei erinomaisesti. Hän harjoitteli säännöllisesti mutta ei intohimoisesti. Hän oli musikaalinen mutta pidättyväinen eikä tuntunut löytävän erityistä suhdetta musiikin sisältöön.

Opinnot sujuivat rauhallisen luotettavasti viikosta ja vuodesta toiseen. Koulun päätyttyä Petteri lopetti ja lähti opiskelemaan. Annoin hänelle läksiäislahjaksi levyn Franz Lisztin pianomusiikkia. Heippa, Petteri, ja kaikkea hyvää sinulle!

Meni pari vuotta.

Eräänä kesäpäivänä tuttu hahmo seisoi työhuoneeni oviaukossa. Tervepä terve, Petteri! Mitä kuuluu?

Kävi ilmi, että Liszt-levy oli avannut hänelle jotain aivan uutta. Hän puhui musiikin draamasta innostuneesti ja kertoi soittavansa Lisztiä jopa monta tuntia päivässä. Kyselin uteliaana kappaleita. Luetellut nimet olivat huimaavia: Aprés une lecture du Dante, Vallée d’Obermann, Rigoletto-parafraasi jne. Vaikeita, hurjan vaikeita kappaleita.

Olin innostunut mutta hämmentynyt, eihän hän hiukan kankealla tekniikallaan oikeasti kyseisiä kappaleita pysty soittamaan, ajattelin. Jopa sonatiinien nuottitekstihän teetti hänellä aikanaan paljon töitä!

Oli kuitenkin tavattoman ilahduttavaa, mitä Petteri oli löytänyt häntä innostaneen musiikin kautta.

Meni taas pari vuotta.

Petteri oli jälleen oviaukossa. Hän halusi soittaa minulle. Ja minä halusin tietenkin kuulla. Menimme flyygelin ääreen.

Petteri soitti Lisztiä. Isoja teoksia. Minä kiskoin loksahtelevaa leukaani takaisin perusasentoon.

Onko tämä sama poika, jota opetin vuosia?

Kankea tekniikka? Oktaavien vyöryt ällistyttivät.

Pidättyväisyys? Rohkea heittäytyminen hämmästytti.

Etäinen ote musiikin sisältöön? Lisztin draama todellakin puhutteli häntä.

Petteri osoitti sen: Innostus voi nostaa uusiin ulottuvuuksiin. Se on rajaton voimavara.

Jukka Kumpulainen 

The post Ihana innostus ja sen upeat hedelmät first appeared on Pohjois-Kymen musiikkiopisto.

Edellisistä huolimatta Kuuba on toinen kotini! Sydämeni sykkii Kuuban rytmin mukaan, joka sekä tuntee vahvasti että välittää aidosti. Ensi-ihastukseni Kuubaan olikin tavassa, jolla kulttuuria arvostetaan ja miten siihen kannustetaan. Kuuba inspiroi minua paljon; siellä (ja sieltä) saan paljon kannustusta taiteelliseen tekemiseeni. Suljetun saarivaltion yksi vahvuus on ehdottomasti oman mielenkiintoisen ja värikkään kulttuurin syntyminen.

Toinen ihastumiseni kohde ovat tuntemani ihmiset Kuubassa. Omat lähimmäiseni ja ystäväni siellä tekevät Kuubasta Kuuban. He ovat näyttäneet minulle, miten Kuubassa selviydytään kaikesta huolimatta. Kuubalaiset ovat mallillaan opettaneet, miten elämään suhtaudutaan rennosti; kaiken vastaanottaminen rauhallisesti on ainoa vaihtoehto, kun et millään voi hallita kaikkea. Kontrollista luopuminen onkin suurin oppiläksyni Kuubassa ollessani. Sitä asennetta toivon tuovani enemmän myös tänne Suomeen.

Loppujen lopuksi paikat ovat vain tyhjiä paikkoja, liikkeet ovat vain sarja merkityksettömiä liikkeitä ja nuotit ovat vain irrallisia yksikköjä, kunnes ihmiset sytyttävät ne eloon. Kunnes sydämet kohtaavat toisensa ❤️

Tanja Kettumäki

The post Kuuba, toinen kotini first appeared on Pohjois-Kymen musiikkiopisto.

Omasta näkökulmastani se oli menestys etenkin siksi, että tänä vuonna onnistuttiin kyllä erityisen hienosti siinä tavoitteessa, joka sai meidät PKMO:n vaskiopettajat alun perin vuonna 2001 tämän tapahtuman luomaan: tuoda talon ulkopuolelta huipputason osaamista Kouvolaan ja saada tällaisella ekstrakivalla uutta intoa meidän omien vaskiopiskelijoidemme harrastukseen.

Ehkä tärkein kriteeri vierailevien taiteilijoiden bookkaamisessa on koko ajan ollut se, että he olisivat mahdollisimman mukavia ja innostavia tyyppejä. Tämä on ollut suhteellisen helppoa, koska vaskisoittajat ovat useimmiten juuri sellaisia, ja se on tietysti mukava bonus, että he ovat samalla myös oman soittimensa ehdotonta eliittiä, todellisia huippuosaajia.

Tänä vuonna mukana ollut TIMO Brass Band tarjoili koko touhuun uuden ja tuoreen näkökulman, kokonaan ulkoa soitettu ohjelmisto oli hyvin päivitetty tähän hetkeen sisältäen oivaltavia koreografioita ja aitoa heittäytymistä. Tuo positiivinen pohjavire joka heidän tekemistään leimasi ei voinut olla tarttumatta nuoriin soittajiimme, jotka pääsivät itsekin liikkumaan soittimineen  lauantaisessa aamujumpassa.

Kuuden maailmanluokan vaskipuhaltajan Kolizio taas toi omaleimaisella soitollaan aimo annoksen virtuositeettiä ja suvereenia osaamista tapahtumaan. Kun opettajakuntaan liittyi vielä, PKMO:n omien vaskiopettajien lisäksi, käyrätorvitaiteilija Tero Toivonen (oppilaiden kesken Ylijumala), oli kattaus suorastaan luotu innostamaan nuorisoa kesken pimeän syksyn.

Tapahtuman osallistujien naamoista oli helppo päätellä, että innostus tarttui toivotulla tavalla. Ja nyt kun tässä on pari päivää leijunut itsekin suuren innostuksen vallassa, voi todeta, että olipa meillä mukavaa!

Tällä fiiliksellä on kiva lähteä suunnittelemaan ensi vuoden 20-vuotisjuhlatapahtumaa. Sen verran siitäkin kinkeristä uskaltaa luvata, että tämä positiivinen energia edellä tullaan menemään.

Nähdään siis Kymi Brassissa 30.10.-2.11.2020!

Aleksi Saraskari

The post Innostuksen ytimessä first appeared on Pohjois-Kymen musiikkiopisto.

Tässä kahden viikon aikana olen ehtinyt tehdä kaikenlaista.  Olen tehnyt arvontalipukkeita Senioreiden Suhinoihin, kutsun oopperaan, yhden konsertin käsiohjelman, leikellyt konserttipasseja, kantanut tuoleja ja laminoinut uuden priimin rappusiin. Kävimme myös kaksi kertaa Marjoniemen palveluasunnoilla keikalla ja toivon, että sen asukkaat pitivät siitä. AINIIN!! Olen myös tehnyt pinssejä. Paljon.

Heti melkein ensimmäisenä päivänä tein myöskin vallankaappauksen musiikkiopiston Instagram-stoorissa, sen päivittäminen on ollut hauskaa. Eli jos siellä on ollut liikaa kuvia pienistä pörheistä pöllöistä, my bad. Hauskaa on ollut myös se, että olen välillä päässyt harjoittelemaan vapaasti missä haluan. Tällä hetkellä pidän eniten tutkintosali 1 flyygelistä.

Olen myös tutustunut siihen, mitä ihmiset täällä toimistolla tekevät. Tai siis se tämän harjoittelun tarkoitus kai oli. Olen siis selvittänyt tätä suurta mysteeriä, jota kukaan ei tiedä; Mitä tapahtuu musiikkiopistolla ennen kuin opetus alkaa? En oikein olettanut mitään, joten suuria sokkeja ei ole tullut siitä mitä täällä tapahtuu. Kävin haastattelemassa toimiston työntekijöitä ja en kokenut suurta valaistumista siitä, mitä he tekevät, mutta ei se mitään. Heidän kaikkien työt ainakin vaikuttavat mielenkiintoisilta. Yleisesti voin sanoa, että olen huomannut ainakin sen, että kaikilla on jossain kohtaa päivästä ainakin vähän kiire. Ja sen, että täällä on todella hiljaista aamuisin, tai sitten minun kenkäni pitävät harvinaisen kovaa ääntä.

Kaikki ihmiset ovat olleet todella mukavia, lukuun ottamatta sitä, kun ensimmäisenä iltapäivänä kävelin opettajanhuoneeseen sisään. Kaikki sisällä olevat opettajat katsoivat minua ja harjaa, jota olin palauttamassa, jotenkin todella hämmentyneenä, mutta ehkä heille tässä viikon aikana selvisi, että olen täällä TETissä. Kaikkea muutakin mielenkiintoista on ehtinyt tapahtua. Yhtenä päivänä täältä meni sähköt poikki, se lievästi häiritsi minun hyvin tärkeää laminointiani. Kerran taas seinältä, aivan yllättäen, tippui yksi taulu, joka meni rikki. Irja on edelleen epäiltyjen listalla, sillä hän tuli paikalle vasaran kanssa. No joo, ei nyt sentään, ilmeisesti se oli huonosti naulassa se taulu.  

Työkavereina toimiston väen lisäksi minulla on ollut kolme pikkupöllöä ja Sointu. Pikkupöllöt ovat pönöttäneet Päivin ikkunalaudalla, ja kellä nyt ei olisi hauskaa niiden ollessa mukana. Soinnun kaveruudesta en kyllä enää tiedä, se saattaa olla loukkaantunut, kun se joutui lähtemään kuvausretkelle ulkoilmaan kanssani. 

Tiivistettynä, minulla on ollut aivan mahtavat kaksi viikkoa! Nyt kun palaan kouluun, voin matematiikan koetta tehdessäni lämmöllä muistella tätä harjoittelujaksoa ja ikävöidä kivoja tekemisiä. Jopa pinssejä.

Anni Okka

The post Työelämään tutustuminen musiikkiopistolla – onko täältä pakko lähteä pois? first appeared on Pohjois-Kymen musiikkiopisto.

Suomalainen musiikkikasvatus ja nimenomaan taiteen perusopetuksen musiikin laajaoppimäärä on tällainen ihmehanhi.

Onneksi päättäjämme näyttävät ymmärtävän tämän ajoittaisista huolestuttavista kuulumisista huolimatta.

Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n järjesti hiljattain julkisen keskustelutilaisuuden, jossa olivat mukana kapellimestarit Susanna Mälkki ja Taavi Oramo ja ry:n puheenjohtaja Erkki Liikanen. Tilaisuuden juonsi tunnettu radioääni Minna Lindgren.

Keskustelun aiheina olivat ”Suomalainen musiikki-ihme” ja se, miltä näyttää suomalaisen musiikkikasvatuksen ja ylipäätään musiikkielämän tulevaisuus näyttää.

Tilaisuudessa nousi esiin huoli ehdotuksista, joita Opetus- ja kulttuuriministeriön tänä vuonna teettämässä selvityksessä taiteen perusopetuksen rahoituksen uudistamistarpeista on tehty. Sen 19 esityksen joukossa oli mm. rahoituksen osalta musiikin erityisaseman purkaminen huolimatta sen erityisluonteesta yksilöopetuksen tarpeiden suhteen. 

Tilaisuuden lopussa Minna Lindgren antoi puheenvuoron ministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoiselle. Tämä kertoi, että ministeriön ”ei ole tarkoitus romuttaa mitään, mikä on erityistä musiikin alalla”, vaan saada lisättyä tukea myös muille taiteille. Lopuksi Lindgren vielä täsmensi kysymystään koskemaan ministeriön näkemystä esitykseen musiikin erityisaseman purkamisesta, johon jo mikrofoninsa pois antanut Lehikoinen huikkasi: ”ei pureta”.

Video koko keskustelutilaisuudesta löytyy tästä. 

Ministeriöstä löytyy siis ymmärrystä koko taiteen perusopetuksen kenttää kohtaan, musiikin laaja oppimäärä mukaan lukien. Tämä on hyvä uutinen, sillä eihän hyviä tuloksia tuottavaa järjestelmää kannata tappaa.

Eihän?

Jukka Kumpulainen

The post Onko Suomen musiikki-ihmeen tulevaisuus vaarassa? first appeared on Pohjois-Kymen musiikkiopisto.

Kirjoituksista löytyy näkökulmia musiikkiin ja musiikinopiskeluun, tarinoita soittimista ja hahmotusaineista, reissupäiväkirjoja, kurkistuksia menneisyyteen ja tunnelmia tapahtumista. Tekstien tekijöinä vilahtelevat monet tutut kasvot musiikkiopistolta.

PKMO BLOGIn kirjoittajia ovat mm. rehtorit Jukka ja Eeva Kaisa, opettajat Tanja ja Miika sekä tuottaja Päivi. Myös musiikkiopiston oppilaita toivotaan mukaan kirjoittamaan ja omia ehdotuksia blogiteksteiksi voi laittaa tuottajalle vaikka sähköpostilla: paivi.stenvall (at) pkmo.fi!

Musaopiston blogin tekstit tulevat jakoon musiikkiopiston somekanavilla. PKMO BLOGIn koti löytyy verkkosivujen yläpalkista etusivulta sekä päävalikosta kohdasta ME.

Lämpimästi tervetuloa lukemaan!

The post PKMO BLOGI uudistuu! first appeared on Pohjois-Kymen musiikkiopisto.