Useimmat opettajat sen tietävät: soitettavalla ohjelmistolla on suuri merkitys lapsen ja nuoren innostuksen syntymisessä ja säilymisessä.
Sain tästä hiljattain hienon muistutuksen.
Hyväkäytöksinen ja kaikin puolin mukava Petteri (nimi on muutettu) kävi minulla pianotunneilla useita vuosia. Hän soitti hyvin mutta ei erinomaisesti. Hän harjoitteli säännöllisesti mutta ei intohimoisesti. Hän oli musikaalinen mutta pidättyväinen eikä tuntunut löytävän erityistä suhdetta musiikin sisältöön.
Opinnot sujuivat rauhallisen luotettavasti viikosta ja vuodesta toiseen. Koulun päätyttyä Petteri lopetti ja lähti opiskelemaan. Annoin hänelle läksiäislahjaksi levyn Franz Lisztin pianomusiikkia. Heippa, Petteri, ja kaikkea hyvää sinulle!
Meni pari vuotta.
Eräänä kesäpäivänä tuttu hahmo seisoi työhuoneeni oviaukossa. Tervepä terve, Petteri! Mitä kuuluu?
Kävi ilmi, että Liszt-levy oli avannut hänelle jotain aivan uutta. Hän puhui musiikin draamasta innostuneesti ja kertoi soittavansa Lisztiä jopa monta tuntia päivässä. Kyselin uteliaana kappaleita. Luetellut nimet olivat huimaavia: Aprés une lecture du Dante, Vallée d’Obermann, Rigoletto-parafraasi jne. Vaikeita, hurjan vaikeita kappaleita.
Olin innostunut mutta hämmentynyt, eihän hän hiukan kankealla tekniikallaan oikeasti kyseisiä kappaleita pysty soittamaan, ajattelin. Jopa sonatiinien nuottitekstihän teetti hänellä aikanaan paljon töitä!
Oli kuitenkin tavattoman ilahduttavaa, mitä Petteri oli löytänyt häntä innostaneen musiikin kautta.
Meni taas pari vuotta.
Petteri oli jälleen oviaukossa. Hän halusi soittaa minulle. Ja minä halusin tietenkin kuulla. Menimme flyygelin ääreen.
Petteri soitti Lisztiä. Isoja teoksia. Minä kiskoin loksahtelevaa leukaani takaisin perusasentoon.
Onko tämä sama poika, jota opetin vuosia?
Kankea tekniikka? Oktaavien vyöryt ällistyttivät.
Pidättyväisyys? Rohkea heittäytyminen hämmästytti.
Etäinen ote musiikin sisältöön? Lisztin draama todellakin puhutteli häntä.
Petteri osoitti sen: Innostus voi nostaa uusiin ulottuvuuksiin. Se on rajaton voimavara.
Jukka Kumpulainen