Olen ollut nyt yhdeksän päivää TET:ssä, tutustumassa työelämään, Pohjois-Kymen musiikkiopistolla. Tunnelmat ovat tätä kirjoittaessa hieman surulliset, sillä huomenna on viimeinen päivä ja ensi viikolla palaan takaisin kouluun. Huomaisikohan kukaan, jos en menisikään takaisin, vaan jäisin tänne? Ehkäpä en kuitenkaan kokeile.
Tässä kahden viikon aikana olen ehtinyt tehdä kaikenlaista. Olen tehnyt arvontalipukkeita Senioreiden Suhinoihin, kutsun oopperaan, yhden konsertin käsiohjelman, leikellyt konserttipasseja, kantanut tuoleja ja laminoinut uuden priimin rappusiin. Kävimme myös kaksi kertaa Marjoniemen palveluasunnoilla keikalla ja toivon, että sen asukkaat pitivät siitä. AINIIN!! Olen myös tehnyt pinssejä. Paljon.
Heti melkein ensimmäisenä päivänä tein myöskin vallankaappauksen musiikkiopiston Instagram-stoorissa, sen päivittäminen on ollut hauskaa. Eli jos siellä on ollut liikaa kuvia pienistä pörheistä pöllöistä, my bad. Hauskaa on ollut myös se, että olen välillä päässyt harjoittelemaan vapaasti missä haluan. Tällä hetkellä pidän eniten tutkintosali 1 flyygelistä.
Olen myös tutustunut siihen, mitä ihmiset täällä toimistolla tekevät. Tai siis se tämän harjoittelun tarkoitus kai oli. Olen siis selvittänyt tätä suurta mysteeriä, jota kukaan ei tiedä; Mitä tapahtuu musiikkiopistolla ennen kuin opetus alkaa? En oikein olettanut mitään, joten suuria sokkeja ei ole tullut siitä mitä täällä tapahtuu. Kävin haastattelemassa toimiston työntekijöitä ja en kokenut suurta valaistumista siitä, mitä he tekevät, mutta ei se mitään. Heidän kaikkien työt ainakin vaikuttavat mielenkiintoisilta. Yleisesti voin sanoa, että olen huomannut ainakin sen, että kaikilla on jossain kohtaa päivästä ainakin vähän kiire. Ja sen, että täällä on todella hiljaista aamuisin, tai sitten minun kenkäni pitävät harvinaisen kovaa ääntä.
Kaikki ihmiset ovat olleet todella mukavia, lukuun ottamatta sitä, kun ensimmäisenä iltapäivänä kävelin opettajanhuoneeseen sisään. Kaikki sisällä olevat opettajat katsoivat minua ja harjaa, jota olin palauttamassa, jotenkin todella hämmentyneenä, mutta ehkä heille tässä viikon aikana selvisi, että olen täällä TETissä. Kaikkea muutakin mielenkiintoista on ehtinyt tapahtua. Yhtenä päivänä täältä meni sähköt poikki, se lievästi häiritsi minun hyvin tärkeää laminointiani. Kerran taas seinältä, aivan yllättäen, tippui yksi taulu, joka meni rikki. Irja on edelleen epäiltyjen listalla, sillä hän tuli paikalle vasaran kanssa. No joo, ei nyt sentään, ilmeisesti se oli huonosti naulassa se taulu.
Työkavereina toimiston väen lisäksi minulla on ollut kolme pikkupöllöä ja Sointu. Pikkupöllöt ovat pönöttäneet Päivin ikkunalaudalla, ja kellä nyt ei olisi hauskaa niiden ollessa mukana. Soinnun kaveruudesta en kyllä enää tiedä, se saattaa olla loukkaantunut, kun se joutui lähtemään kuvausretkelle ulkoilmaan kanssani.
Tiivistettynä, minulla on ollut aivan mahtavat kaksi viikkoa! Nyt kun palaan kouluun, voin matematiikan koetta tehdessäni lämmöllä muistella tätä harjoittelujaksoa ja ikävöidä kivoja tekemisiä. Jopa pinssejä.
Anni Okka