Moni asia järjellä ajateltuna sotii Kuubaan menemistä vastaan. Ulkopoliittisista syistä suurin on ehdottomasti Yhdysvaltain harjoittama kauppasaarto (jo vuodesta 1962!), joka on vain tiukentunut nykyisen presidentin myötä. Kuubassa on tällä hetkellä pulaa erityisesti polttoaineesta ja lääkkeistä. Tietyntasoiseen elintarvikepulaan ihmiset ovat vuosien saatossa jo tottuneet, mutta se ei tee tilanteesta yhtään inhimillisempää. Maan sisäisestä politiikasta osaan sanoa sen verran, että tulot eivät jakaannu tasaisesti ja maan hintataso on naurettavan korkea paikallisten tuloihin nähden. Kuuba on jopa matkailijalle todella kallis maa. Ihmisoikeuksien heikko tila on surullista koettavaa.
Edellisistä huolimatta Kuuba on toinen kotini! Sydämeni sykkii Kuuban rytmin mukaan, joka sekä tuntee vahvasti että välittää aidosti. Ensi-ihastukseni Kuubaan olikin tavassa, jolla kulttuuria arvostetaan ja miten siihen kannustetaan. Kuuba inspiroi minua paljon; siellä (ja sieltä) saan paljon kannustusta taiteelliseen tekemiseeni. Suljetun saarivaltion yksi vahvuus on ehdottomasti oman mielenkiintoisen ja värikkään kulttuurin syntyminen.
Toinen ihastumiseni kohde ovat tuntemani ihmiset Kuubassa. Omat lähimmäiseni ja ystäväni siellä tekevät Kuubasta Kuuban. He ovat näyttäneet minulle, miten Kuubassa selviydytään kaikesta huolimatta. Kuubalaiset ovat mallillaan opettaneet, miten elämään suhtaudutaan rennosti; kaiken vastaanottaminen rauhallisesti on ainoa vaihtoehto, kun et millään voi hallita kaikkea. Kontrollista luopuminen onkin suurin oppiläksyni Kuubassa ollessani. Sitä asennetta toivon tuovani enemmän myös tänne Suomeen.
Loppujen lopuksi paikat ovat vain tyhjiä paikkoja, liikkeet ovat vain sarja merkityksettömiä liikkeitä ja nuotit ovat vain irrallisia yksikköjä, kunnes ihmiset sytyttävät ne eloon. Kunnes sydämet kohtaavat toisensa ❤️
Tanja Kettumäki