Kuubasta inspiraatiota

Vietin koko viime kesäni Kuuban pääkaupungissa Havannassa. Tarkoitukseni oli päästä tekemään Savonia ammattikorkeakoulun opinnäytetyötäni (musiikkipedagogi yamk) Havannan yliopistoon. Lopputyöni aiheena on tutkia, mitkä keinot auttavat soitto- ja tanssi-improvisaation yhdistämisessä.

Olen peruskoulutukseltani klassisen koulutuksen saanut huilisti, jolloin improvisaatio on jäänyt hyvin pienelle huomiolle ja painotus on ollut nuoteista soittamisessa. Tanssi on ollut läsnä elämässäni pienestä pitäen klassisen naisvoimistelun, nykytanssin sekä latinalaisten tanssien muodossa. Tanssi-improvisaatio on puolestaan soittoimprovisaation kanssa vierasta maaperää.

Opinnoistani Savonian ammattikorkeakoulussa Kuopiossa haluan mainita, että tutkinto-ohjelmani on taidepedagogiikka, jossa tutkitaan taiteenopetuksen ja taiteen tekemisen monimuotoisuutta. Miten alaa voisi laajentaa? Minkä alojen kanssa voisi tehdä yhteistyötä? Terveydenhuollon ja sosiaalialan kanssa tehtävä yhteistyö tulee varmasti olemaan tulevaisuuden suunta. Taiteella on niin paljon annettavaa kaikille! Se on mielestäni vielä liian vähän hyötykäytössä oleva keino hyvinvoinnin lisäämiseen ja työssäjaksamiseen. Opintoni ovat mielestäni hyvin kiinni nykyhetkessä ja koen, että saan sieltä paljon itseäni kiinnostavaa tietoa ja suuntaviivoja, minne suunnata jatkossa. Yhteistyö muiden taideaineiden kanssa on myös tutustumisen alla opinnoissani.

Palataanpa Kuubaan. Muutamien sattumusten kautta kävi niin, etten saanut tunteja Havannan yliopiston tanssiopettajalta. Pääsin kuitenkin hyvälle tanssiopettajalle saamaan apua oman kehonkieleni avaamisessa sekä oman jäykähkön, klassisen huilistin liikekieleni notkistamisessa; tanssitunneilla kävimme läpi tanssin yleistä tekniikkaa sekä rumban sekä afron liikekieltä. Tanssituntien loputtua aloin tutkia itsenäisesti, mitä liikkeistä voisin hyödyntää huilua soittaessani. Miten voisin laajentaa soittoasentoani, missä tulevat vastaan fyysiset rajani soitossa? Missä menee äänenlaadun vaatimukseni suhteessa kehollisten äärirajojeni etsimiseen?

Tärkeimmät huomioni olivat, että soittaessani monimutkasta materiaalia en pysty keskittymään niin hyvin liikkeeseen. Kun taas liikun monimutkaisemmin tai nopeammin, en pysty soittamaan niin keskittyneesti. Tämä on helposti ymmärrettävissä ja uskon yhtälön helpottuvan harjoittelun myötä. Yllätyksekseni huomasin, että hengitys- ja puhallustekniikkani eivät häiriintyneet liikkeestä niin paljoa, kuin olin etukäteen ajatellut.

Tutustuin viime kesän aikana kuubalaisiin taiteilijoihin, jotka auttoivat minua organisoimaan opinnäytetyöni performanssin elokuun alussa juuri ennen paluutani Suomeen. Performanssissa tulkitsin kuubalaisen taidemaalari Teonila Maltas Pinedan maalausta improvisoidulla tanssilla sekä huilunsoitolla. Teonilan maalaukset suorastaan kutsuvat minua leikkimäään liikkeellä! Kuten edellä jo mainitsin, tämä on juuri sitä mihin meitä Savoniassakin kannustetaan: etsimään uudenlaisia yhteistyömuotoja ja toteutuskeinoja taiteen tekemiseen. Ihaninta on, että nautin tällaisesta työskentelystä suunnattomasti.

Pääsin erään radiossa työskentelevän taiteilijan mukana Havannan radioon puhumaan lopputyöstäni, Suomesta, Kuubasta ja taiteesta yleisesti. Näin jälkikäteen tuntuu uskomattomalta, miten uskalsin mennä suoraan radiolähetykseen kolme kertaa (!) puhumaan espanjaksi, joka ei ole vahvin vieras kieleni. Tämä ei selvästikään vielä riittänyt itseni haastamisessa, vaan uskaltauduin vielä improvisoimaankin Teonilan maalauksia suorassa lähetyksessä. Huh, kyllä se ihmetyttää minua itseänikin, että miten siinä niin pääsi käymään?! No, loppu hyvin kaikki hyvin.

Kun saan henkilökohtaisesti kokeiltua uudenlaisia asioita ja saan niistä itselleni vahvoja tunne-elämyksiä, pystyn valjastamaan nämä kokemukset osaksi omaa työkalupakkiani huilunsoitonopettajana ja muusikkona. Haluan pystyä ohjaamaan oppilaitani kehontutkimisen kautta syvemmin myös oman soittimen hallintaan sekä musiikin tekemiseen. Itsensä tunteminen ja ymmärtäminen ovat mielestäni avain taiteen tekemiseen. Tapahtumasarja voi mennä myös toisin päin, kuten Teemu Mäki (2018) kirjoittaa essee kokoelmassaan Taiteen tehtävä, jolloin taiteen kautta opimme ymmärtämään itseämme sekä myös toisia enemmän. Oma mielipiteeni on, että kehomme on tärkein instrumenttimme ja sen hallitseminen on edellytys hallita myös muita instrumentteja.

Kiitos Kuuballe, että pääsen tutustumaan kehonkieleni sekä huilunsoiton yhdistämiseen ainutlaatuisella tavalla!

Tanja Kettumäki